torstai 30. tammikuuta 2014

Mitä vuosi 2014 tuo tullessaan?

Se vasta onkin arvoitus!

Vuodella 2013 minulla oli kovat tavoitteet:
- Nacho Suomen muotovalioksi
- Sisään eläinlääketieteelliseen Viikkiin
- Valmistua ylioppilaaksi

No, kaksi kolmesta toteutui! Aivan mahtavaa! Yksi vielä työn alla, se onkin tämän vuoden päätavoite! Lisäksi Nachon kanssa käymme muutamissa näyttelyissä kokeilemassa onneamme. Ehkä lähdemme ulkomaille myös tänä vuonna? Kuka tietää, kaikki on vielä avoinna. :)

Tällä hetkellä olen odottavalla mielialalla. Lähitulevaisuudessa siintävät kaksi Jyväskylän näyttelyä, joihin toiseen (UMT:n koulutusnäytttely) menen ystäväni Heidin apukäsiksi, sekä sitten kansainväliseen näyttelyyn menemme taas Nachon kanssa moikkaamaan ranskalaista tuomaria.

Toukokuussa koittavat taas pääsykokeet Viikissä. Olen aloittanut viime viikolla lukemisen, ja etenen mielestäni ihan hyvää tahtia. Luen koulun ohella, enkä ota sen suurempia paineita. Kunhan sisäistän asioita hyvään malliin ja lukeminen sujuu, olen hyvin tyytyväinen.

Lisäksi tietysti odotan sitä, että Nacho tulee taas luokseni. Tällä hetkellä neiti nauttii Porin lättänistä lenkkimaastoista ja mitä luultavimmin piruilee välillä kissimirrille. Joka ei kyllä ole enää pieni. Bond-poju lähentelee luultavasti kahdeksan, ellei yhdeksänkin kilon rajapyykkiä. Onneksi näen pientä karva-armeijaani taas ensi viikonloppuna mennessäni käymään kotikotona. 

Tälle vuodelle eräs haaveni oli aloittaa balettiharrastus, tai oikeastaan tarkemmin ottaen aikuisbaletti. Löysinkin yliopistoliikunnalta kurssin ja hyvä ystäväni lähti kanssani sekoilemaan ranskankielisten termien ja balettitossujen viidakossa. On ollut erittäin mukavaa, ja lapsuuden unelmani pääsi vihdoin toteutumaan! :) Olen pikkutytöstä halunnut tanssia balettia harrastuksena. Jos se toinenkin lapsuusunelma vielä toteutuisi (se Viikin unelma) niin pakahtuisin onnesta.

Katsotaan minne tämä vuosi vie ja mitä se tuo tullessaan. Haaveileminen ja odottaminen on välillä yhtä tuskaa, mutta se antaa uskomatonta voimaa toteuttaa unelmansa! Siksi se onkin niin raastavan ihanaa. 



Hieman kuvia karvakomppaniasta:







Sekä inspiskuvia itselleni ja muille eläinlääkishaaveilijoille! Kaikille, jotka pyrkivät tänä vuonna jonnekin: älkää luopuko unelmistanne, mutta omatkaa myös varasuunnitelma! (Lähes) aina voi yrittää uudelleen! :)

Eläinlääkäri: ainoa lääkäri, joka rakastaa potilaitaan.







Kuvien lähteet: 9gag.com & Tumblrin erinäiset blogit


2 kommenttia:

  1. Toivottavasti unelmasi eläinlääkärin ammatista toteutuu. Vaikka tie tuntuisikin pitkältä, niin on se varmasti kulkemisen arvoinen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! :) Jep! Kaikella on jokin tarkoitus, ja tuntuu vain siltä, että jokainen vuosi lisää elämässäni kartuttaa varmuuttani siitä, että olen hakemassa oikealle alalle. Tie on pitkä, ja kivinen, mutta varmastikin kaiken sen työn arvoinen. :)

      Poista

Kiitos kommentistasi! ♥