keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Villasukkakelit

Hei taas!

Viikko vain edellisestä blogimerkinnästä, jes! Täytyy sanoa, että kiirettä on pitänyt, mutta silti teki mieli taas vähän bloggailla.
Syksy tuli sitten rynnäköllä, kuten varmaan kaikki ovat huomanneet. Yhtäkkiä sitä huomaa, että tennarit ja kaikenmaailman muut kangaskengät eivät enää pidäkään lämpöä samalla lailla, ja villasukkien tarve senkun vain lisääntyy. Onneksi minulla on muutamat kaapissa ja yhdet projektina (tosin köhköh tunnettuna suurena neulojamestarina ne varmaan ovat valmiit vuonna 2016). Syksyn tulon myös huomaa siinä, että päätin antaa ilmoille ja mäille nyt loppuvuodeksi periksi ja hommasin bussikortin. En vaan enää yksinkertaisesti tarkene, varsinainen vilukissa olen! (Sitä vielä 15-vuotiaana pyöräilin -26 asteen pakkasessa kuin vettä vaan, hyrr!)

Olen ihan innoissani, vähän reilun kuukauden päästä on Jyväskylän näyttelyt ja sitten - Voittajat! Tai no, Nachon ja minun kohdalla Pohjoismaiden Voittaja, sillä jätämme muut tänä vuonna välistä. Mutta tänä vuonna paikalla on taas kreikkalainen akitoiden erikoistuomari! Ihan mahtavaa, jännityksellä odotamme mitä tuleman pitää. :) Lisäksi huomasin että Jkl KV on ensi vuonna helmikuussa... Tässähän tulee kiva rupeama taas näyttelyitä, hihii!

Yliopistolla pitää kiirettä, eritoten labrojen kanssa. On kaikenmaailman ennakkotehtävää ja palautettavaa tehtävää, kemian labraa ja bilsan labraa. En kyllä valita, pidän kovasti käytännön tutkimisesta, se on tuhat kertaa mukavampaa kuin luennolla istuminen!

Silti vain haaveet eläinlääkiksestä pysyvät, tämä syksy taitaakin mennä kemiaa ja bilsaa kerratessa, sekä taas hurjassa tsemppauksessa. Tavoite ei ole liian korkea, se on täysin mahdollinen!

Viime vuoden Studia-messuilta saatu opinto-opas, jota luen ikään kuin tsemppilukemistona, sekä matikan laskareita - ja koiria.

Bilsan mikroskopointia, erilaisten kasvien varsien poikkileikkauksia

Viikon päästä menen taas kotiin tervehtimään Nachoa... Enää kuukausi, niin neiti on taas täällä!  

keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Prinsessoja ja labratakkeja

Heipä hei!

Nyt on neljäs viikko yliopistoa käynnissä, fuksiaiset takana ja laboratorioinnitkin ovat lähteneet käyntiin. Lisäksi Nacho täytti viime sunnuntaina kolme vuotta ja minä maanantaina 19! Molemmat alkavat vihdoin olla aikuisia, tai Nacho ainakin, omasta puolestani en vielä mene allekirjoittamaan, hih!

Viime viikolla olivat tosiaan kemistien omat fuksiaiset, täytyy sanoa, että hurjaa menoa ympäri Jyväskylää oli luvassa labratakit liehuen. Kovasti naurattivat meitä ohikulkijoiden kommentit "Onko noi jotain lääkäreitä?". Lähinnä olisi tehnyt mieli vastata, että tulevaisuudessa osa kenties, ja toivottavasti! ;)

pH-määrityksiä erilaisista vesiliuoksista, epäselviä kännykkäkuvia!
(Huom. kuvat otettu puhtain käsin suojavarusteiden ollessa yllä,
ei rikota labraprotokollaa sentään!)

Viikonloppuna lähdin käymään kotona, mutta perillä ollessani huomasin, että olin jättänyt kamerasta muistikortin Jyväskylään. Ääh, en saanut Nachosta nyt kuvia tähän päivitykseen, mutta yritän saada niitä vaikkapa seuraavaan. :) Käväisimme Nachon synttäreiden kunniaksi myös mätsärikehässä piiitkästä aikaa, ja Nacho kyllä muisti opit. Ihmettelen vain, miten hyvin koiran mieleen tuollaiset asiat juurtuvat... Kun näyttelyhihna sujautettiin päälle, niin neiti tajusi heti mistä on kyse. Punaisen nauhan sitten saimmekin, mutta punaisten kehässä emme enää sijoittuneet. Eipä tuo mitään, oli kyllä todella kivaa hieman viileästä säästä huolimatta! 

Oli aivan ihanaa nähdä Nachoa, maltan tuskin odottaa, että periodi vaihtuu ja tyttö tulee taas tänne, oi! 

Nytpä sitten viileät säät ovat jatkuneet, ilma on ollut jäätävää ja tänään satoi räntää. Oikein masentavaa syyskuun loppua vaan sitten tänne. Ensiksi intiaanikesä ja yhtäkkiä lokakuun lopun säät. Hyvin menee, Suomen ilmasto! :D

Otsikon nimi tulee muuten siitä, että päässäni on jonkun aikaa soinut Sannin hitti hieman vääränlaisella sanoituksella... kiitos vaan kemia! ;D

Kuulemisiin taas, tässä oli tällainen minibloggaus! :)

torstai 12. syyskuuta 2013

Livin' in JKL

Aika on taas vierinyt eteenpäin, ja tässä onkin ollut melkoista tohinaa viimeisten puolentoista kuukauden aikana. Nyt on jo normaali arki alkanut ja kämppäkin on jo koti. Jyväskylä on kyllä melkoisen erilainen paikka Poriin verrattuna. Kun on aina asunut lättänällä rannikolla, huomaa sisämaahan ja eritoten tänne Keski-Suomen mäkisiin maastoihin muuttaessa, että korkeuseroa riittää. Kiitän sentään onneani siitä, että vaikka koulumatkaa onkin lähes neljä kilometriä, niin sentään matka yliopistolle on lähes silkkaa alamäkeä. Takaisin tuleminen onkin täysin eri juttu, haha!



Arki iski vasten kasvoja viime viikolla yliopiston alkaessa. Onneksi kemian laitoksella on viikon pehmeän laskun käytäntö, eli käymme ensin kahden opintopisteen arvoisen Alkukeitos-kurssin, jossa meitä tutustutetaan kampukseen ja laitoksen käytäntöihin yms. Täytyy kyllä sanoa, että viihdyn yliopistolla todella hyvin! Vähän liiankin hyvin, sanottaisiinko! Mutta otetaan ilo irti ennen ensi kevään rupeamaa, puuh! 

Kaikenlaista esitteenhärpäkettä sekä hurmaava kemian pikkujättiläinen - ns. "perusteos"!

Tässä viime aikoina on täytynyt tehdä kaksi vaikeaa päätöstä.. Mutta onneksi ne nyt vain ovat käytännön järjestelyjä, jotka nyt eivät ole niin vakavia - onneksi! 

Ensimmäinen oli se, että päätin antaa Nachon Poriin kotikotiin hoitoon nyt vähäksi aikaa, luultavasti ensimmäisen periodin ajaksi. Muuton aikana tytöllä olivat juoksut juuri ohi, mutta sen sijaan oli merkkejä juoksujen jälkeisestä masennuksesta - jo siis ennen muuttoa. 
Neiti sopeutui todella hienosti uuteen asuinympäristöön ja kotiin, mutta yksinolo tuntui olevan hankala paikka. Nachopa rupesi ulvomaan ollessaan yksin jonkun aikaa. Lisäksi ensimmäinen viikko oli jo pelkästään lähes 24/7 paikasta toiseen juoksemista, joten näimme porukoiden kanssa parhaimmaksi antaa Nachon hengailla Porissa nyt vähän aikaa. :) Neiti palailee Jyväskylän maastoihin, kun meno tästä vähän hellittää. Pahimmillaan minulla on nimittäin koulua aamu kahdeksasta ilta kuuteen, eikä sellaista menoa nyt kukaan koiraystävä kestä! Onneksi lokakuun puolivälin jälkeen lukujärjestys muuttuu radikaalisti toiseen suuntaan. :D (vain vähän luentoja ja paljon vapaata ♥)

Väsyttää... 

Toinen päätös oli sivuaineen valinta, kääk! Tämä nyt ei onneksi tosiaan ole läheskään niin serious business kuin edellinen, mutta tulee vaikuttamaan ainakin kevään hakuihin, sillä turha sitä on lukea mitään sellaista ainetta, jolla ei mitään tee. Jäljelle jäi oikeastaan kaksi vaihtoehtoa - fysiikka tai biologia, sillä molempia aineita pääsykoeaineisto sisältää. Fysiikan kohdalla tulin lopputulokseen, että en halua ruveta kertaamaan samoja asioita uudelleen englanniksi. Minulla on kaikki lukion oppikirjat täällä, ja fysiikka on tällä hetkellä aineista se, jonka asiat oikeasti osaan parhaiten - ainakin teoriassa. Laskurutiinin kun saan päälle niin avot!
Otin siis biologian ja käyn tällä hetkellä sen ensimmäistä peruskurssia - tuhtia tavaraa täynnä teoriaa ja labraharjoituksia (mikroskopointia), mutta tykkään! Olen siis erinomaisen tyytyväinen valintaan! :D

Matikan, biologian sekä kemian kirjat, sekä sekalaista tavaraa

Ainoa huono puoli tällä hetkellä on pakollinen matikka, plääh! Mutta eiköhän se siitä, ajattelen sen laskurutiinin kannalta, hih!

Kämppäni täällä on muuten ihana kolmenkymmenen neliön yksiö, josta pidän kovin. 

YO-lahjaksi saamani ihana Nacho-koru! 

Turhaakin turhempi kuva ikkunasta aukeavista maisemista :P


Valitan tällaista lifestylemaista katsomusta tämänhetkiseen elämänmenooni sekä tuuuuurhia kuvia esineistä ja kaikesta muusta, valitettavasti kun paras mallini ei tällä hetkellä ole täällä... :D Mutta eiköhän tuossa 22. päivän korvilla taas tule Nachon kuulumisia lisää, kun menen käymään kotikotona viettämässä neitokaisen synttäreitä! ;) 

Kuullaan taas pian! :)

torstai 18. heinäkuuta 2013

Sinne sun tänne ja maailmalle

Hei taas pitkästä aikaa!

Kevät vierähti aivan liian nopeasti, ja kesäkin on ylittänyt jo puolivälin. Blogihiljaisuus on johtunut jatkuvasta kiireestä ja reissaamisesta, huomasin, etten ollut edes päivittänyt tietoja Keuruun näyttelystä tänne(!!!), mikä on kyllä aika ihmeellistä... Pahoitteluni siis, arvon lukijat, toivottavasti nyt syksyä myöten reipastun taas päivittelyssä!

Aloitetaan siis aivan alusta:

Keuruun ryhmänäyttely oli helmikuussa. Kehä oli ahdas ja lattia liukas, ja poikkeuksetta jokaisella tassu hieman liukui, eikä Nachokaan voinut siten hienoja liikkeitään esitellä. Neiti oli ehtinyt hieman taas kerätä massaa Turun näyttelyn jälkeen, ja olikin siis hieman tuhdissa kunnossa. Kehä meni hyvin ja Nacho nappasikin ensimmäisestä valioluokan reissustaan erinomaisen! Tapasimme myös muita Vuorenvarman kasvatteja ja omistajia, kehän laidalla oli tiivis tunnelma, mutta oli erittäin mukava nähdä kasvotusten uusia koira- ja ihmistuttavia!




Helmi- ja maaliskuussa aloitimme siis Nachon kanssa näyttelytauon, joka jatkuu vieläkin. Nacho nimittäin tipautti erään välihampaansa menemään (lohkesi), ja pitäisi hammaspuutostodistus hommata. No, tässä vielä ehtii!
Samassa kuussa alkoi myös minun lukulomani, penkkarit olivat ensin ja tohelsin lavalla vankikarkurin asu päällä. Ja sainpahan parista karkista päähäni, kun jotkut kiittämättömät lapsukaiset viskoivat niitä takaisin. ;)
Hullu mikä hullu, kirjoitin keväällä vielä viisi ainetta, ja siis yhteensä kahdeksan aineen ylioppilastodistuksen sain käpälääni toukokuussa.



Huhti- ja toukokuu menivät lähinnä matkatessani Helsingin ja Porin väliä, sillä kävin valmennuskurssia pääkaupunkiseudulla eläinlääketieteellistä varten. Mahtava kurssi, ja uusia tuttavia ja ystävänkin sain! Täytyy sanoa, että olen hyvin onnellinen, että kävin sen, pelkällä omatoimisella lukemisella en olisi pitkälle pötkinyt näinkin vaikeiden tehtävien kanssa, mitä tänä vuonna oli... :) Valitettavasti panokseni ei tältä keväältä riittänyt, vaan vaikka hyvin kokeessa pärjäsinkin, en sisään päässyt. Ensi vuonna uudestaan, ja taas samalla asenteella, että sisään vaikka läpi harmaan kiven! ;)

Toukokuussa Nacho kävi myös moikkaamassa konekarhu Kontiota isäni kanssa! Tyttö oli kuulemma reagoinut hienosti, käynyt melko lähelläkin, ja hakenut isältäni kontaktia. Todella hienoa! Nacho saikin parhaan mahdollisen arvosanan yleisvaikutelmasta ja haukkumisesta toiseksi parhaan. Upea tyttö! :)






Kiitos kuvista Ronjalle! :)

Kesäkuun työskentelin oppaana eräässä upeassa rakennuksessa, hieno kokemus! Kuun lopulla tosiaan tulivat eläinlääkiksen tulokset, ja tulospäivä menikin sitten siipi maassa. Mutta samana päivänä sain uutisia myös Jyväskylän suunnalta, minut hyväksyttiin kemiaa lukemaan! Sentään jotain piristystä.

Heinäkuun alulla tein päätöksen lähteä Jyväskylään, sitä ennen odotin tuloksia muista yliopistoista, mutta siellä eivät yo-koepisteeni riittäneet sisäänpääsyyn (hain siis vain fy/ke laitoksille). Otin paikan vastaan ja nyt etsiskelemmekin Nachon kanssa asuntoa Jyväskylästä! Olen todella kiitollinen ja onnellinen siitä, että sain opiskelupaikan, ja varsinkin sellaisen, josta tulee olemaan hurjasti apua ensi vuoden pääsykokeissa! Laskurutiinia ja itsevarmuutta, sekä uusia kokemuksia, jes nyt on hyvä jatkaa eteenpäin!




Nacho-pienelle huhtikuu ja toukokuu olivat raskaita, sillä kävin vain viikonloppuisin kotona. Onneksi vanhempani pitivät hurttimuksesta hyvää huolta ja olipa neiti todella onnellinen, kun tulin kimpsuineni ja kampsuinen takaisin kotiin. <3 nbsp="" p="">
Nyt aamuyöt menevät lehtienjaossa, ja jännitetäänkin sitten, mitä tuleman pitää. Olen menossa Pori KV:hen handlaamaan ihanaista rinkulaa urosta, Huhua, pentuluokkaan. Nacho jää kotiin nukkumaan.. Syksyllä ollaan ehkä menossa erkkariin ja ainakin Jyväskylä KV:hen!! ;)

Tuore ylioppilas ja koirakaveri! :)

Olen huomannut, että usein blogissa ei ole sen enempää kerrottavaa, sillä koiran kanssa tavallinen eläminen ei välttämättä tuo kauheasti uusia jänniä ulottuvuuksia kirjoittamiseen pidemmän päälle.
Siksi kysynkin; saako Nachos&Pepper tulla jatkossa sisältämään myös enemmän henkilökohtaisen blogin piirteitä? 
Tämä ei tarkoita, että kertoisin ostamistani ihonhoitotuotteista/päivän lounaasta/asusta, vaan yleisesti opiskelustani ja elämisestäni.. sekä tiestäni kohti unelmieni opiskelupaikkaa.
Koirat tulisivat toki pyörimään blogin keskiössä yhä vahvasti, mutta tämä takaisi useammin päivityksiä, sekä sen, että en aina miettisi, onko tämä turhan tavallista kerrottavaa blogiin.
Kysely on vasemmassa sivupalkissa, ja asiaa voi toki kommentoida! :) Otan mielelläni muutakin palautetta vastaan! Kysely on auki 30.7. klo 6:00 asti.

Kiitos, jos vaivaudutte vastaamaan ja erittäin hyvää heinäkuuta kaikille! :) Kuullaan taas pian!



torstai 24. tammikuuta 2013

Unbelievable! ♥

Hei taas! :) Tällä kertaa blogia kirjoitellaan flunssan kourissa, olo on hieman tukkoinen ja vaikka tässä onkin jo pari päivää sunnuntaista ehtinyt olla, on olo yhä onnellisen epäuskoinen!

Lähdimme nimittäin sunnuntaina ennen yhdeksää ajelemaan kohti Turun messukeskusta.Vuorossa oli tammikuun kohokohta, Turun kansainvälinen koiranäyttely, johon oli ilmoitettu yhteensä kuusi akitaa. Olin ehtinyt jännittää tapahtumaa etukäteen jo viikon, mutta onneksi stressi hälveni mukavasti aamulla, sillä ajoin meidät itse Turkuun. Kyllä kummasti käsien tärinä sun muu helpottaa, kun joutuu keskittymään liikenteeseen... :D

Kehä alkoi ennen kahtatoista, ja Nacho oli akitoista viimeisenä vuorossa. Nacho oli onneksi edellisenä päivänä saanut viettää pitkän lenkin jäällä, välillä ollen vapaana (lihapullat, ai mikä teho niillä on!), joten neitokainen oli melkoisen kuitti, ja oli kehässä ja sen laidalla oikein rennosti. Seisoi paikallaan ja ravasi kauniisti ilman laukka-askelia. Paikalla oli myös kaksi harjoitusarvostelijaa, joten luonnollisesti oli myös enemmän paikallaan seisomista. Olinkin varautunut siihen, että linja olisi tiukka, eikä Nacho läpäisisi seulaa, mutta iloiseksi yllätyksekseni Nacho sai arvosanakseen erinomaisen jatkaen kilpailuluokkaan, jonka hän sitten voitti saaden sertifikaatin arvoisen! :D Tässä vaiheessa olin jo onnellisen epäuskoinen, ja matkamme jatkui samantien seuraavaan luokkaan.

Paras narttu -luokassa sama toistui, ja sainkin huomata, että käteeni ojennettiin sertifikaatti ja cacib-ruusuke. Ja pääsin sanomaan omaksi yllätyksekseni sanat: "Tästä tuli muuten muotovalio!" Niinpä saatiin yksi ruusuke vielä lisää, ja hyppien ja pomppien innosta vein ruusukkeet kehän reunalla odottaville - ihanille ja mahtaville - tukijoukoille ja jatkoimme vielä samantien rotunsa parhaan valintaan. Nachosta tuli VSP, ja kyllä neiti hävisikin komealle vastukselle! En olisi edes osannut odottaa, että olisimme ylipäätään yltäneet edes parhaan nartun valintaan, joten olin kuin puulla päähän lyöty ottaessani viimeistä ruusuketta vastaan. :D

Aiheutin varmaan kyllä naurua kehän laidoilla, sillä hypin ja pompin tasajalkaa heti jo punaisesta nauhasta lähtien aina kilpailuluokan voitosta parhaan nartun valintaan ja rop-kehään. Aivan uskomaton päivä! Sain vielä tuomarilta palautettakin, mikä nosti entistä leveämmän hymyn kasvoille: "Hyvää työtä."

Nacho oli säteilevän ylpeä (ja väsynyt) tajuten, että oli tehnyt jotain todella mahtavaa. Lisäksi lihapullat saivat tytön kippuran viimeisintään vispaamaan, kun hän sain niitä sitten oikein urakalla palkkioksi, nimittäin ne loput, mitä kehästä jäi jäljelle. :) Nacho on nyt sitten Suomen muotovalio, ja valionarvoanomus lähtikin maanantaina Kennelliittoon. 
Enpä olisi kyllä uskonut, että neiti tätä titteliä nappaisi ihan heti, varsinkaan kyseisenä päivänä tunnetulta ja tiukalta tuomarilta. Olinkin varautunut siihen, että kesä saataisiinkin viettää kierrellen näyttelyitä, mutta toisin kävi!

Lähdimmekin sitten näyttelystä kolmen pokaalin ja neljän ruusukkeen kera. Ja enhän minä voinut vastustaa ostamasta sitä järkyttävän kokoista muotovalion ruusuketta vielä lisäksi, mutta kyllähän sitä pitää juhlistaa, kun perheessä on ensimmäinen muotovalio! :D

Aivan mahtavaa työtä siis punaiselta akitakselta, ja on tämä kyllä siitä sitten nauttinutkin tästä ottaen kaiken huomion irti! Nacho on uskomaton koira, ja nyt on sitten todistettu, että tyttö ei ole täynnä pelkkää sisäistä kauneutta. :)

Kiitos mahtaville tukijoukoille ja tietysti onnittelijoille, päivä oli ikimuistoinen, ja riemu ei varmasti ihan heti haihdu... Vuoden tavoite onkin heti täytetty ja tästä on äärimmäisen hyvä jatkaa! Seuraavaksi on vuorossa Keuruu ja sitten jäämmekin Nachon kanssa viettämään harrastuksista hiljaiseloa... Kevät menee opintoihin panostaen. :)

Unohdinkin muuten viime blogitekstin yhteydessä mainita, että kävin marraskuun alussa tosiaan kasvattajan peruskurssin Ellivuoressa, ja nyt minulla olisi sitten pätevyys hakea omaa kennelnimeä. Tämä ei tosin ihan heti ole suunnitelmissa, mutta kenties vielä joskus... :) Kurssi oli täynnä hyvää tietoa - erityisesti lakipykälistä - kasvattajille ja koiranomistajille, ja suosittelen sitä kyllä todella lämpimästi!

Nyt, lukijoiden pyynnöstä, reilusti kuvia:








Riemu repesi jo ennen parhaan nartun sijoittamista! :)


"Mikä tuo on?" Epäuskoinen ilme ja ahne koira!









Näissä kuvissa Nachon toinen kasvattaja Emmi ja minä poseeraamme tuoreen valionakin kanssa!



Tässä iloisessa sekamelskassa oli siis Empun, Ronjan, äitini, sekä Emmin ottamia kuvia! Kiitos kaikille! :) 

Ja sitten vielä kuva Nachon saavuttamista palkinnoista koko ajalta:

sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Snowed Under

Otsikkonsa mukaan elämäni on ollut hieman hetkistä viime aikoina. Tai no, viime aikoina kattaen siis marraskuusta eteenpäin kuluneet tapahtumat, heh! :)

Emme ehtineet Nachon kanssa mejäilemään syksyllä, joten se jää nyt sitten alkukesään tällä tahdilla. Ylioppilaskirjoituksien ensimmäiset osat ja penkkarit ovat nurkan takana, ja sitten hihnanpäällä onkin tappotahtista lukemista tiedossa toukokuun loppuun asti, jolloin minulla on eläinlääketieteellisen pääsykokeet, hui! Miten aika kuluukaan, vasta aloitin lukiossa ja Nacho tuli meille! Ja nyt ollaan tässä...

No, jatketaanpa. Marraskuussa Nacholle ilmaantui taas näppylät huuliin, ja odottelimme, josko ne katoaisivat itsestään. Vaihdoin samalla myös ruokamerkkiä kuparin aiheuttaman huulien värjäytymisen vuoksi ja maistuvuudenkin vuoksi, mutta näpyt eivät lähteneet. Menimme eläinlääkäriin ja tyttö sai antibioottikuurin syötäväkseen, sillä tulehduksiksi niitä epäiltiin. Ja niitä ne myös olivat, sillä kuuri puri hyvin ja huulet olivat taas vallan siistit. Huh!

Joulukuun alussa koitti Voittaja-viikonloppu. Ja sitä olikin odotettu. :) Lähdimme perjantai-iltana Helsinkiin ja olimme siellä viikonlopun yli. Taas tuli mukavasti tavattua tuttuja ja uusia akitaharrastajia, sekä rodusta kiinnostuneita! :D Oli kivaa!
Lauantai meni loistavasti, Nacho hävisi venäläiselle nartulle avointen kilpailukehässä, mutta sai erinomaisen arvosanan ja kakkossijan, joka kyllä oli todella mainiosti! Tuomari oli tiukalla päällä. Nacho pieni oli tiputtanut turkkinsa onnistuneesti ennen tätä keikausta, joten mm. pää ei ollut kovin näyttävä...
Sunnuntai meni sitten penkin alle, hävisimme taas samalle nartulle, mutta myös Nacho sai samalla näyttelyuransa surkeimman arvosanan, T:n, jonka antamisperusteet jäivät minulle hieman epäselviksi. No, joskus on pakko käydä pohjalla! :D

Aatonaattona Nacho aloitti juoksut, ja kaksi viikkoa olikin yhtä ärräpäätä neidin osalta. Hormonitoiminta teetti tytöstä varsinaisen kiukkupussin, ja nyt, kun juoksut ovat ohi, tuntuu elo yhtäkkiä kumman auvoisalta... :D Hihnakäyttäytyminen on taas mallillaan, kiukuttelevan nartun kanssa lenkkeily kun ei ole sieltä mukavimmasta päästä. ;)

Ensi viikonloppuna suuntaamme Turkuun ja siitä sitten pari viikkoa ja onkin Keuruun ryhmänäyttelyn vuoro! Hymy huulilla ja peukut pystyssä suuntaamme kehään, tavoitteena olisi saada Nacho valioksi - jos ei nyt, niin sitten muuten tämän vuoden aikana! Kaikki otetaan vastaan, mitä saadaan kehästä. ;)

Oivaa ja menestyksekästä uutta vuotta 2013 kaikille! Muistuttaisin, että kommentteja otetaan mieluusti vastaan, vaikka tästä "uudesta" ulkoasusta. :) Onhan se tässä pyörinyt jo melkein kuukauden päivät...


Helsinki Winner:

Hei vaan!

Kevythäkistä ohikulkijoiden kyylääminen on mun lempiharrastus...

Nacho AVO2!

Voittaja:

Huomaa olemattomat posket :(




Ja muita kuvia:






Loppuun kuva yrmeästä katista!