Mitä vuosi 2014 tuo tullessaan?

Se vasta onkin arvoitus!

Vuodella 2013 minulla oli kovat tavoitteet:
- Nacho Suomen muotovalioksi
- Sisään eläinlääketieteelliseen Viikkiin
- Valmistua ylioppilaaksi

No, kaksi kolmesta toteutui! Aivan mahtavaa! Yksi vielä työn alla, se onkin tämän vuoden päätavoite! Lisäksi Nachon kanssa käymme muutamissa näyttelyissä kokeilemassa onneamme. Ehkä lähdemme ulkomaille myös tänä vuonna? Kuka tietää, kaikki on vielä avoinna. :)

Tällä hetkellä olen odottavalla mielialalla. Lähitulevaisuudessa siintävät kaksi Jyväskylän näyttelyä, joihin toiseen (UMT:n koulutusnäytttely) menen ystäväni Heidin apukäsiksi, sekä sitten kansainväliseen näyttelyyn menemme taas Nachon kanssa moikkaamaan ranskalaista tuomaria.

Toukokuussa koittavat taas pääsykokeet Viikissä. Olen aloittanut viime viikolla lukemisen, ja etenen mielestäni ihan hyvää tahtia. Luen koulun ohella, enkä ota sen suurempia paineita. Kunhan sisäistän asioita hyvään malliin ja lukeminen sujuu, olen hyvin tyytyväinen.

Lisäksi tietysti odotan sitä, että Nacho tulee taas luokseni. Tällä hetkellä neiti nauttii Porin lättänistä lenkkimaastoista ja mitä luultavimmin piruilee välillä kissimirrille. Joka ei kyllä ole enää pieni. Bond-poju lähentelee luultavasti kahdeksan, ellei yhdeksänkin kilon rajapyykkiä. Onneksi näen pientä karva-armeijaani taas ensi viikonloppuna mennessäni käymään kotikotona. ♥

Tälle vuodelle eräs haaveni oli aloittaa balettiharrastus, tai oikeastaan tarkemmin ottaen aikuisbaletti. Löysinkin yliopistoliikunnalta kurssin ja hyvä ystäväni lähti kanssani sekoilemaan ranskankielisten termien ja balettitossujen viidakossa. On ollut erittäin mukavaa, ja lapsuuden unelmani pääsi vihdoin toteutumaan! :) Olen pikkutytöstä halunnut tanssia balettia harrastuksena. Jos se toinenkin lapsuusunelma vielä toteutuisi (se Viikin unelma) niin pakahtuisin onnesta.

Katsotaan minne tämä vuosi vie ja mitä se tuo tullessaan. Haaveileminen ja odottaminen on välillä yhtä tuskaa, mutta se antaa uskomatonta voimaa toteuttaa unelmansa! Siksi se onkin niin raastavan ihanaa. ♥

Hieman kuvia karvakomppaniasta:

Sekä inspiskuvia itselleni ja muille eläinlääkishaaveilijoille! Kaikille, jotka pyrkivät tänä vuonna jonnekin: älkää luopuko unelmistanne, mutta omatkaa myös varasuunnitelma! (Lähes) aina voi yrittää uudelleen! :)

Eläinlääkäri: ainoa lääkäri, joka rakastaa potilaitaan.

Kuvien lähteet: 9gag.com & Tumblrin erinäiset blogit

Näyttelykehien ulkopuolelta

Hiphei, tällä kertaa kirjoittelen hieman omista ja koirien kuulumisista näyttelyrintamien ulkopuolella.

Eli Nacho ja Elvis saapuivat Jyväskylään juuri ennen Jyväskylän näyttelyä, jonka jälkeen he viihtyivätkin luonani aina joululoman alkuun asti. Nachon ikävästä ei ollut tietoakaan, kun kaveri oli mukana. Nyt keväällä olisikin tarkoitus yrittää tytön olla omine nokkineen luonani. Katsotaan miten onnistuu! :)

Syksy meni yhdessä hujauksessa. Jkl:n näyttelyn jälkeen alkoivat labratkin olla ohi, sekä viimeisten tenttien aika. Syyslukukausi meni minulla yllättävän hyvin putkeen, kaikista tenteistä pääsin kunnialla läpi! Lisäksi Nacho ja Elvis saivat nauttia naapurustoni mäkisistä maastoista ja hyvistä lenkkipoluista, sekä täällä oleskelun loppupuolella huomasin molempien olevan erittäin lihaksikkaassa ja timmissä kunnossa, miten mahtavaa! :) Vaikkakin myös ihan karvattomina. :( Asuntoni olikin sen näköinen, koirankarvoja joka matto täynnä.

Lähdimme Poriin itsenäisyyspäivänä, sillä sain kotikaupungista joulunalustöitä, sekä tietysti Messarin näyttelyreissu oli seuraavana viikonloppuna. Joululoma menikin Porissa, ja Jyväskylään palasin ennen tammikuun puoltaväliä. Tällä kertaa taas yksin, lukujärjestykseni on sen verran hurja ja kurja, ettei Nacho ainakaan viihtyisi nyt täällä, kun neiti joutuisi olemaan puolet päivästään yksin. :(

Huomasin muuten, että syksyn kursseista on ollut hurjasti hyötyä pääsykokeisiin lukua ajatellen. Olen saanut kemian laskurutiinin uskomattomaan kuntoon, ymmärrän asioita aivan eri näkökulmasta kuin ennen ja saanut ihan erilaista kosketuspintaa myös biologiaan. 

Tietysti myös opiskelijaelämä ja itsenäistyminen ovat opettaneet paljon, ja olen ihastunut kyllä täydellisesti Jyväskylään kaikessa sen kompaktiudessa ja kauneudessa. Harmi, että eläinlääkis ei ole täällä! 

Tässä hieman kuvapläjäystä. Syksy oli pitkä ja lämmin, ja tässä kuvia karvalapsista leikkimässä ruskan keskellä! ;)

Saapui se talvikin viimein...

Hei ja sitten yksi kemiallinen kuva! VSEPR-teoria on kyllä yhtä iloa (lue: tuskaa!)

Nordic Winner 2013

Nordic Winner 2013 oli kokemus! Paikalla oli taas paljon akitaihmisiä sekä todella paljon akitoja, sekä kasvattajatuomari Kreikasta. Saavuimme paikalle äitini kanssa hyvissä ajoin, mutta häkkipaikan löytäminen oli hieman hankalaa. Pienen improvisoinnin jälkeen saimme kuin saimmekin leiriytymispaikan itsellemme. Tapasin taas Heidin, sekä tietysti myös Karoliinan, sekä ensimmäistä kertaa kasvotusten myös Lauran, Katsun ja Wilman omistajan! :) Ja tietysti myös mukana oli melkoinen koirapoppoo (Huhu ei, mutta Katsu kyllä!). ♥

Koska paikalla oli paljon porukkaa, ja kehässä edeltävää rotua myös hurjat määrät, meni odottelu pitkäksi. Tuomari oli todella tarkka, hän tarkasteli erityisesti ilmettä ja häntää. Kuitenkin ikäväkseni huomasin, että arvostelun oikeasti venyessä pitkäksi, alkoi tuomaria väsyttää, kuten myös minua ja Nachoa, jo ennen meidän vuoroamme.

Nachon tullessa kehään tuomari syynäsi tytön todella tarkasti läpi (hampaat, kuono, otsapenkereen tunnustelu, kyljet ja selkäranka hyvin tarkkaan, hännän ja kulmauksien syynäys...). Jossain kohdin tarkastelu oli kuitenkin mielestäni hieman kovakouraista, etenkin otsapenkereen kohdalla. Ei siinä mitään, mutta jotenkin akitan kohdalla tuollainen hämmentää. Tietysti koiran tulee olla käsiteltävissä ja kosketeltavissa, mutta akita on sen verran tarkka omasta tilastaan, paljon tarkempi kuin esimerkiksi shetlanninlammaskoirat.

Nacho jaksoi sen kuitenkin upeasti (olen hänestä niin ylpeä, kun ajattelee miten hankala tie meillä on ollut tuon hampaiden katsomisen kanssa ♥). Jostain syystä Nacho kuitenkin päätti esitellä tuomarille nuuskahuuliaan... Mistä tuomari ei kaiketi hirveästi välittänyt. :D (Eli siis tämä Nachon hölmö ilme, jossa se jättää kulmahampaidensa alle osan huulistaan) 

Sanktiota neiti saikin ilmeestä sekä hännän kannosta. Nacho ei kanna häntäänsä yhtä hyvin toisella puolella, vaan kippura saattaa löystyä, kuten tässä tapauksessa. Toisella puolella se on juuri oikeanlaisen tiukka,.Tämä eritasoisuus eri puolilla on kyllä aivan tavallista. :)

No, Nacho sai EH:n. Aivan ymmärrettävää, kun arvostelua katsoo, mutta kyllä se vähän aikaa riepoi. Varsinkin liikkeiden arvostelu, kun tuomari ei liikuttanut Nachoa kuin kaksi kertaa edestakas. :D Näyttelyt ovat kyllä täyttä arpapeliä. ;D

Onneksi sentään upea Katsu pärjäsi napaten Nordic Junior Winner -tittelin ja SERT:in! Ihanaa, ihanaa! ♥

Kiitos kaikille ihanille ihmisille, jotka tulitte juttelemaan. Oli tosi mahtava päivä kyllä kokonaisuutena! :) Maailman Voittajassa sitten taas mekin olemme menossa Messariin, sekä toivottavasti ensi joulukuussa myös! :)

Täällä taas & meillä on myös FB-sivu!

Heipä hei!

Tästä alkaa muutaman päivän mittainen blogipäivitysrumba! Korvatakseni edes osittain suorastaan hävyttömän blogihiljaisuuden otin itseäni vihdoin ja viimein niskasta kiinni, ja julkaisen nyt joka päivä torstaihin asti yhden uuden tekstin teidän lukijoiden iloksi tai kauhuksi. :D (Huomisesta alkaen klo 12.00!) Tämä alla oleva ensimmäinen teksti kertoo Jyväskylän KV-näyttelystä, huominen Nordic Winneristä, seuraava alkutalven touhuiluista (tai lagailusta, miten vain), ja sitä seuraava alkavasta vuodesta ja sen tavoitteista. Toivottavasti jaksatte lukea, ja kiitos kaikille, jotka eksytte tänne! Olette mainioita, hihi! ♥

Meidät muuten löytää myös nykyään Facebookista, jonne linkitetään kaikki tuoreimmat päivitykset:

https://www.facebook.com/nachosandpepper

Tervetuloa tykkäämään! :)

JKL KV

Marraskuun Jyväskylän KV-näyttely vietettiin tavalliseen tapaansa Jyväskylän Paviljongissa, joka sijaitsee ihanaisesti Jyväsjärven rannalla Lutakon puolella. Paikalla oli jopa 15 akitaa, mikä oli kyllä minusta varsin hurja määrä!

Nacho ja Elvis olivat saapuneet luokseni torstaina isäni kanssa, ja lauantaina ennen kehää Elvis jäi kämpille nukkumaan, kun menimme Nachon kanssa paikan päälle. Jo aulassa näin useamman akitan, vieläpä punaisia, ja olin todella innoissani, kun pitkästä aikaa pääsimme kehään! Jee! Nacho oli aivan liian innoissaan puolestaan päästessään pitkästä aikaa emäntänsä kanssa kehään, ja meillä meni aivan suoraan sanoen päin puuta juokseminen, sillä neiti halusi vähän väliä vetää ja hyppiä. Mikäs siinä, minua vaan nauratti se aivan liikaa. Yritin pitää pokkani, ja kumma kyllä Nacho sai ERI:n ja sertifikaatin arvoisen tuomarilta, ja sijoittui valioluokassa kahdesta nartusta toiseksi. Ensimmäisen sijan vei Nachon iki-ihana siskopuoli Tuike. ♥

Paras narttu -luokassa Nacho jäi juuri viidestä nartusta viidenneksi, eli ei sijoitusta meille. Olin kyllä ihmeissäni, kun pääsimme noinkin pitkälle, sillä Nachosta kehässä oli AIVAN LIIAN HAUSKAA, eikä hän olisi malttanut lopettaa pelleilemistä. Joskus on vain niin vaikea arvata, että tuo Napulaattori on jo kolmevuotias, sillä käytös on aina välillä vuosikkaan luokkaa. :D

Esitin myös ihan alussa ihanaisen Huhu-pojan, joka oli junnuluokassa. Siinä on kyllä kunnon jätkä, Huhu vain seisoskeli, eikä minun nyt sen kummempia tarvinnut pojan kanssa tehdä. Se koira osaisi mennä kehässä ilman esittäjää ja pikkumiehellä on mitä ihanin äijäluonne. ♥

Kuitenkin, päivä oli erittäin mukava vielä näin jälkikäteenkin muistellen. Näimme myös Heidiä ja Karoliinaa, sekä heidän akitajengiään, johon myös Huhu kuului. Mukana oli lisäksi yhteisomistuspoika Katsu, jolle olen menettänyt sydämeni... ♥ 

Huhu!

Nämä ensimmäiset kuvat tähän asti ovat Sini Piirosen ottamia, kiitos! :)

Ja loput puolestaan isäni ottamia, kiitos myös hänelle! :)

Sain Katsulta pusuja! ♥ Nacho ihmettelee...

Napu & Kapu :)