Sekaisin lumesta

Ensinnäkin, hyvää uutta vuotta 2012 kaikille lukijoille!
Meillä uusi vuosi alkoi Elvis-paran kohdalla hermostuneissa merkeissä, shelttihöperö on paukkuarka ja raketit ovat suuri kauhistus hänelle.. :( Nacho puolestaan nukkui koko illan rauhallisessa merkeissä, välillä korviaan hieman käännellen.

Tästä vuodesta onkin tulossa kovin mielenkiintoinen, sillä Nacholla on nyt heti tammikuussa terveystutkimukset ja kaikkea muuta uutta ja jännittävää on myös tiedossa!
Itse asiassa neidillä olikin silmätarkastus maanantaina, ja sieltä tuli puhtaat paperit, eli ei perinnöllisiä silmäsairauksia. Hyvä homma! ;)
Viimeisenä päiväni onkin lonkkien, polvien ja kyynärien tutkimukset, peukut pystyssä ollaan sinnekin menossa. Vertailukohtaa meillä ei oikein sinänsä ole, kun Nacho oli pentueensa ainoa...

Lisäksi kuvaukselliset onnenpäivät alkoivat, kun sain käsiini Canonin järjestelmäkameran (Eos 1100D). Nytpä lähtee sitten käyntiin valokuvauksen harjoittelu, kohteena (tai ennemminkin uhrina) ovat karvakorvat. Raukat ovat jo nyt hyvin epäluuloisia, kun möngin pitkin lattioita kuvaamassa heidän nukkumistaan ja muita touhuja... Miten tyhmää, Nacho ainakin varmasti tuumii.

Viikon päästä lauantaina onkin tiedossa Turun näyttely, jossa on kilpakumppaneita meillä kolmisen kappaletta, eli huimat kaksi Nachon lisäksi! Määrä tuntuu kovin pieneltä voittajaviikonlopun jälkeen, heh!

Nyt kun tänne Porin suunnallekin on lunta satanut mukavat määrät (eikä enempää mielestäni tarvisikaan, vaikka koirat ovat suuresti eri mieltä) ja lisäksi ilmat ovat pysyneet miellyttävissä pakkaslukemissa. Näinpä lenkkejäkään ei ole tarvinnut tarpoa loskassa ja... huoh, koirat ovat kuin villisusia päästessään lumihankeen. Kaikkea täytyy haistaa ja maistaa ja tonkia ja potkia, yhdessä kinoksessa varmaan voitaisiin viettää tunti. ;)

Nachoahan ei näiden "räpylöiden" (eli ihopoimut varpaiden välissä) vuoksi vaivaa lumipaakut varpaiden välissä, mutta Elvis kärsii niistä enemmän. Muutenkin ukko alkaa vanheta, eikä hirveän pitkiä lenkkejä voi herran kanssa kovemmilla säillä edes mennä. Mutta virtaa vanhassa herrassa silti on, sitä nimittäin riittää muuten!

Tuntuu vain, että alan olla koirien mielestä tylsä, kun luen biologiaa... Keväällä hihnanpäällä on nimittäin ensimmäiset ylioppilaskirjoitukset, ja luulenpa, että karvakuonot tykkäisivät, jos tekisin ennemminkin vaikka kenttätutkimuksia heidän kanssaan, kuin olisin nenä kiinni kirjassa. :D

Ja sitten on vuorossa koottuja unikuvia! Kyllä akitat osaa. ;)

Hyvää vuoden alkua kaikille!