sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Snowed Under

Otsikkonsa mukaan elämäni on ollut hieman hetkistä viime aikoina. Tai no, viime aikoina kattaen siis marraskuusta eteenpäin kuluneet tapahtumat, heh! :)

Emme ehtineet Nachon kanssa mejäilemään syksyllä, joten se jää nyt sitten alkukesään tällä tahdilla. Ylioppilaskirjoituksien ensimmäiset osat ja penkkarit ovat nurkan takana, ja sitten hihnanpäällä onkin tappotahtista lukemista tiedossa toukokuun loppuun asti, jolloin minulla on eläinlääketieteellisen pääsykokeet, hui! Miten aika kuluukaan, vasta aloitin lukiossa ja Nacho tuli meille! Ja nyt ollaan tässä...

No, jatketaanpa. Marraskuussa Nacholle ilmaantui taas näppylät huuliin, ja odottelimme, josko ne katoaisivat itsestään. Vaihdoin samalla myös ruokamerkkiä kuparin aiheuttaman huulien värjäytymisen vuoksi ja maistuvuudenkin vuoksi, mutta näpyt eivät lähteneet. Menimme eläinlääkäriin ja tyttö sai antibioottikuurin syötäväkseen, sillä tulehduksiksi niitä epäiltiin. Ja niitä ne myös olivat, sillä kuuri puri hyvin ja huulet olivat taas vallan siistit. Huh!

Joulukuun alussa koitti Voittaja-viikonloppu. Ja sitä olikin odotettu. :) Lähdimme perjantai-iltana Helsinkiin ja olimme siellä viikonlopun yli. Taas tuli mukavasti tavattua tuttuja ja uusia akitaharrastajia, sekä rodusta kiinnostuneita! :D Oli kivaa!
Lauantai meni loistavasti, Nacho hävisi venäläiselle nartulle avointen kilpailukehässä, mutta sai erinomaisen arvosanan ja kakkossijan, joka kyllä oli todella mainiosti! Tuomari oli tiukalla päällä. Nacho pieni oli tiputtanut turkkinsa onnistuneesti ennen tätä keikausta, joten mm. pää ei ollut kovin näyttävä...
Sunnuntai meni sitten penkin alle, hävisimme taas samalle nartulle, mutta myös Nacho sai samalla näyttelyuransa surkeimman arvosanan, T:n, jonka antamisperusteet jäivät minulle hieman epäselviksi. No, joskus on pakko käydä pohjalla! :D

Aatonaattona Nacho aloitti juoksut, ja kaksi viikkoa olikin yhtä ärräpäätä neidin osalta. Hormonitoiminta teetti tytöstä varsinaisen kiukkupussin, ja nyt, kun juoksut ovat ohi, tuntuu elo yhtäkkiä kumman auvoisalta... :D Hihnakäyttäytyminen on taas mallillaan, kiukuttelevan nartun kanssa lenkkeily kun ei ole sieltä mukavimmasta päästä. ;)

Ensi viikonloppuna suuntaamme Turkuun ja siitä sitten pari viikkoa ja onkin Keuruun ryhmänäyttelyn vuoro! Hymy huulilla ja peukut pystyssä suuntaamme kehään, tavoitteena olisi saada Nacho valioksi - jos ei nyt, niin sitten muuten tämän vuoden aikana! Kaikki otetaan vastaan, mitä saadaan kehästä. ;)

Oivaa ja menestyksekästä uutta vuotta 2013 kaikille! Muistuttaisin, että kommentteja otetaan mieluusti vastaan, vaikka tästä "uudesta" ulkoasusta. :) Onhan se tässä pyörinyt jo melkein kuukauden päivät...


Helsinki Winner:

Hei vaan!

Kevythäkistä ohikulkijoiden kyylääminen on mun lempiharrastus...

Nacho AVO2!

Voittaja:

Huomaa olemattomat posket :(




Ja muita kuvia:






Loppuun kuva yrmeästä katista!


12 kommenttia:

  1. Hyvinhän tuosta T-arvostelusta näkee mikä ei tuomaria miellyttänyt O_o Kuis se nyt niin epäselväksi jäi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuomaria ei selvästi arvostelun perusteella miellyttänyt Nachon pää, takaliikkeet tai turkin laatu. Hänen virheiksi katsomansa asiat eivät kuitenkaan ole "vakavuudeltaan" niin suuria, että ne laskisivat laatuarvosanaa T:hen asti. Argumentointi siis jäi hieman vajaaksi, mikä teki siitä epäselvän minulle. Mikäli tuo auttoi ymmärtämään pointtini. :)

      Ja vielä lainaus näyttelysäännöistä:
      "TYYDYTTÄVÄ tulee antaa koiralle, joka vastaa rotuaan ilman yleisesti hyväksyttyjä rodun piirteitä, tai jonka fyysisessä kunnossa on toivomisen varaa."

      Ja kyllä Nachosta ihan akitojen piirteitä löytyy. ;)

      Poista
    2. Löytyy toki, onhan tosin selvää ettei Nacho mikään ihanneakita ole : D
      Ensnäyttelyssä menee sitten ehkä jo paremmin.

      Poista
    3. Minulle asia ei ole selviö, sillä mielipiteeni ihanneakitasta voi poiketa omastasi huomattavasti. Nacho on ollut kaikkea, mitä olen ensimmäiseltä akita-rodun edustajalta toivonut, joten se on ollut minulle ihanneakita. Nacholla on puutteensa, eikä se ole mikään megastara, mutta kyllä se mielestäni ihan muotovalioainesta Suomen kamaralla on. Suht objektiivisestikin ajateltuna. Mutta mikäli tarkoitit tuolla ihanneakitalla "the akita of my dreams", niin sitten liikutaan jo ihan eri sfääreissä. :D

      Silti joku voi ihan oikeasti ottaa tuon "ei mikään ihannesejasekoira" henkilökohtaisesti, joten toivoisin, että voisit ilmaista "selvät" mielipiteesi hieman tahdikkaammin jatkosssa. :D

      No toivottavasti! ;)

      Poista
  2. Hirveesti on tyttö muuttunut ja kehittynyt kokoajan! Tästä uuteen nousuun ja pää pystyyn :D Munkin shiba sai T:n Hasselta samana päivänä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nacho on onneksi kehittynyt positiiviseen suuntaan lapsekkaasta tankkerista jo ihan feminiimisen malliseksi. :D Niinpä! No, aina ei voi voittaa, sitähän tää näyttelyharrastus on, heh! ;)

      Poista
  3. Onneksi ei lähdetty hörökorvan kanssa kehään, tuomari olisi varmaan heittänyt meidät ulos. :D Kyllä Nachosta valio tulee aivan varmana. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuomari ei olisi varmaan arvostanut Spartan komeita korvia, ainakaan näiden muiden arvostelujen perusteella.. :D
      Kiitos paljon! :) Laitan nuo rohkaisevat sanat korvan taakse ja otan ne sieltä suurimman kehään menoa edeltävän paniikin hetkellä! :D

      Poista
  4. Naksu se on kärkäs kommentoimaan akitaa vaikkei omaa edes ole. ;) Toki, ei Nacho mikään Dairin ole, mutta. Ei ole oma Sukinikaan eikä Suomesta varmasti koskaan toista Dairinia löydykään. Itse miellän Nachon pään ehkä hieman urosmaiseksi omalla tavallaan (ilmaisen nyt mielipiteeni suoraan:D). Mutta Nacholla on kiva runko ja väri joista ihan tykkään. Liikkeitä en edes ehtinyt messarissa nähdä, jospa sitten Keuruulla tulisi oltua tarkkaavaisempi. :) Jokaisella on omat ihanteensa akitasta ja tärkeintähän on että oma koira miellyttää itseään. :) Kyllä Nacho on paljon kehittynyt mitä olen kuvista nähnyt tässä vuosien varrella!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, ei olekaan! ;) Daikku oli kyllä ihan omaa luokkaansa, komea kuin mikä. Jokaisen akitanomistajan haaveuni ulkonäöltään luultavasti. :D

      Arvostan sitä, että kerrot mielipiteesi suoraan, mutta eritoten argumentoiden ja annat samalla myös posiitivista palautetta, Sini! :D On aina kiva kuulla perusteltuja mielipiteitä. :)

      Nachon pää on tosiaan melko jämy tuoden kenties hieman maskuliinista ripausta, mutta silmät ovat naisellisen lempeät. Tässä toki oma mielipiteeni, joka ei varmasti ole täysin objektiivinen. :D Itsekin pidän eritoten Nachon väristä, se on kyllä syvänpunainen. ;)
      Liikkeet ovat tytöllä hyvät, kepeän tehokkaat, mutta nekin toki riippuvat sen hetken kunnosta ja ilmanalasta... :D

      Jep, komppaan ihan täysin kyllä tuota ihannejuttua, kukaan ei varmasti arvosta täysin samoja asioita kuin toinen, ja tärkeintä on, että itselle se oma koira on paras ja rakkain. Niinhän sen kuuluu olla. :)

      Nacho on tosiaan kehittynyt, eikä se ole vielä edes valmis. Luultavasti mittasuhteet tulevat vielä tasapainottumaan ja kokonaisuus aikuistumaan vielä lisää! :) Mutta tätähän nämä meidän akitaksemme ovat, hitaita kehittymään, pitkään lapsia, mutta silti hyvin rakkaita! ♥ Mutta eikö se ole niin, että lapsuus on parasta aikaa, heh!

      Poista
  5. Jep! Ja siis jokaisellehan se oma koira on paras koira. ;) Toki joka koiralla on puutteensa ja vahvuutensa. Sukin puutteita on mm. sen kehno takapää (löysät kintereet), joka saattaisi aiheuttaa ongelmia jos ylipainoa pääsisi kertymään. Toivon kuitenkin että hyvä lihaskunto ja ikä vähentäisivät edes hieman tuota kinnerlöysyyttä.

    Puutteita voi taitavasti piilottaa kehässä ja tuoda esiin niitä koiran vahvempia puolia. Tai ainakin toivoa että tuomari huomaa ne vahvuudet eikä niitä puutteita. ;)

    Ja totta, hitaastihan nämä kehittyvät, akitalle ei voi antaa muutakun aikaa tässä asiassa. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan! ;) Niinhän se on, Nacholla puutteita on hieman ahtaat takaliikkeet, löysähköt huulet jne... Mutta kuten joku on joskus todennut, kukaan ei voi olla täydellinen. :D

      Jos koiralla on hyvä lihaskunto, ei luulisi takapään luulisi alkavan kovasti oireilemaan. Ja kyllä se iän myötä tuntuu vähentyvän, ainakin tällaista olen Nachon kohdalla mm. liikkeitä tutkiessa huomannut. Sillä oli myös löysemmät kintereet vuoden ikäisenä. Musclea vaan takapäähän sopivasti, niin liike pysyy melko lailla vaivattomana. :)

      Niinpä, tuo on totta! Akitoilla esimerkiksi se poskien nostaminen esiin vinontaa silmiä monella entisestään, ja itsevarma, muttei pöyhkeä esiintyminenhän on aina hyväksi. :) Heh, totta! :D

      Jeps! :)

      Poista

Kiitos kommentistasi! ♥