Hei, me muutettiin!

Niin paljon on tapahtunut... niin iloisia kuin surullisia asioita. Näiden seikkojen vuoksi koin paremmaksi, että on parasta aloittaa puhtaalta pöydältä. Kiitos kaikille lukijoille, toivottavasti nähdään uuden blogin puolella! :)

Uuden blogin linkki:

http://www.lily.fi/blogit/pikkuisen-hukassa

Back to Business

Töttöröö, 50. teksti tässä blogissa! Ja viides vuosi tätä blogia! Eli keskimäärin... 10 bloggausta per vuosi... sietäisin hävetä! :D

Keskustelimme syksyllä koulussa parin hyvän kaverini kanssa siitä, kuinka ihanaa olisi, jos kirjoittamisflow olisi aina päällä ja voisi kirjoittaa postauksia suorastaan varastoon. No, sitä päivää odotellessa, mutta ainakin olen yrittänyt ottaa ryhtiliikkeen tämän blogin suhteen.

Eli uusi vuosi alkoi, ja tuntuu huimalta ajatella, että nyt alkoi kevätlukukausi.... ja että enää koskaan ei tarvitse lukea pääsykokeisiin! Tämän asian sisäistäminen vie näemmä hiukan aikaa, heh. ;D

Syksy oli kyllä huikeaa aikaa, ja tuntui että elämässä tapahtui koko ajan asioita hirveää tahtia. Erityisesti loppusyksystä tuntui, että ei enää tahdo pysyä perässä ihan kaikessa, koulussakin kun käytiin asioita valtavalla tahdilla läpi.

Solun aineenvaihdunta -kurssi teetti melkoisesti töitä, ja sen loputtua alkoikin kauhulla pelätty neurobiologia. Tänä vuonna kurssi oli toteutettu 2,5 viikon tiivistahtisena sessiona,  joka oli kyllä ainakin omasta mielestäni ihan hyvä ratkaisu. Tosin asioiden sisäistäminen tätä tahtia vaati oikeasti kunnon panostamista vapaa-ajalla. Tentti myös oli varsin kuumottava, astuessani ulos salista en ollut yhtään varma miten se meni. Tavoitteena oli julmasti sanottuna vain päästä läpi, kysymykset kun olivat aikamoisia. Onnekseni sain muutama päivä sitten tiedon, että pääsin läpi. Huhhuh! (Ja sain jopa 3, mitä ihmettä!)

Loppiaisen jälkeen meillä alkoi verenkierron ja hengityksen kurssi, ja pidin ainakin itse asiaa mielenkiintoisena. Tosin se voi johtua siitä, että sydän on mielestäni koko kropan ehdottomasti mielenkiintoisin elin. :D Luentoja oli parisen viikkoa, joukossa kolme labrakertaa ja sitten oli vielä vuorossa EKG ja verenpainetutkimuksia koirilla. Superkivaa! Tentti tosin ei tälläkään kertaa ollut ehkä ihan kaikista helpoimmasta päästä, joten tuloksia saa hiukan jännittää. :)

Äsken meillä oli menossa kehitysbiologian ja solu- ja molekyylibiologian kurssit menossa. Onneksi kebi hoidettiin tentin sijaan oppimispäiväkirjojen, vertaisarvioiden ja loppuyhteenvedon avulla! Tuntuu, että tuli pohdittua asioita aavistuksen verran syvällisemmin ja kuhunkin luentoon tuli paneuduttua tavallista syvemmin.

Solu- ja molekyylibiologia taas puolestaan on minulle niin tuttua Jyväskylän sivuaineopintojen myötä, etten sitä kummemin stressaa. :) Olisin luultavasti saanut kurssin myös hyväksilukuun, mutta ajattelin, että kertaus on opintojen äiti ja olin varma etten muistaisi asioita niin hyvin. Harmittavasti olin tässä välillä pahassa flunssassa, joten missasin suuren osan luentoja. Onneksi asia oli kuitenkin täysin samaa kuin mitä aiemmin olen käynyt, joten ei mitään hätää! :)

Somon ja kebin jälkeen alkoivat verenkierron, neurobiologian ja hengityksen leikkelyt, jotka kestivät puolisentoista viikkoa. Käytännössä asioiden hahmottaminen on vain niin minun juttuni, näihinkin rakenteisiin sai paljon paremman käsityksen. Leikkelyt hoidettiin jälleen demoamalla rakenteet sen jälkeen, kun yksi kokonaisuus oli hahmotettu.

Leikkelyiden jälkeen puolestaan meillä alkoi ruuansulatuksen jakso, jonka luentoja on ehtinyt olla parisen päivää. Lisäksi teemme artikkeliesityksen ryhmissä, sekä parit labrat ja kävimme myös juuri ennen väliviikon alkua navetassa kuuntelemassa pötsi- ja sydänääniä, sekä tietenkin ihastelemassa vasikoita.

Nyt alkoikin lomaviikko, jota on odotettukin! Tosin hauskaa on, että koulua ehti olla puolitoista viikkoa välissä, ennen kuin on taas viikon mittaisen pääsiäisloman vuoro. :D En kyllä valita, on tahtonut olla hieman väsymystä ilmassa, varsinkin kun olin pari viikkoa enemmän tai vähemmän flunssassa tuossa välillä. Onneksi kevät on tuloillaan ja kaikkea hauskaa tiedossa! :)

Ehkä kiireisin syksy ikinä

Huhhuh, miten kiireistä ihmisen elämä yhtäkkiä voikaan olla! Opiskelija-arki tuli taas täysillä vastaan, ja entistä vauhdikkaampana kuin koskaan ennen. :D

Kemian aikoina en jaksanut mennä jokaikiseen rientoon, vaan vietin mieluummin koti-iltoja yksin tai kavereiden kanssa. Nyt eläinlääkiksen varsasyksynä (varsa = eläinlääkiksen fuksi) olen yrittänyt käydä oman jaksamiseni mukaan kaikissa mahdollisissa tapahtumissa. Ensimmäinen syksy on se niin sanottu sosiaalistumisvaihe, jossa pääsee mukaan oman tiedekunnan opiskelijaelämän saloihin ja tutustuu niin omaan vuosikurssiinsa kuin toivottavasti myös edes hieman vanhempiin opiskelijoihin. :) Tietysti olen aika sosiaalinen ihminen, jolla nyt ei ole vielä hirveästi päällekkäisiä menoja, joten se vaikuttaa myös asiaan...

Vapaa-ajan ohjelmistossa meillä oli orientoivalla eli ensimmäisellä viikolla joka ilta jotain... ensin tutustumisilta, sitten retki Suomenlinnaan, baarikierros, fuksibileet ja yhteislenkki/peli-ilta... Sittemmin meillä on ollut ykkösten ilta, kerhojen ilta, selliappro (eläinlääkisen oma appro), varsasitsit, varsajaiset eli fuksiaiset, NVM:t (pohjoismaalaisten eläinlääkisläisten yleisurheilukilpailut ja niihin kuuluva iltaohjelma) ja lisäksi kävimme pienellä eläinlääkisporukalla kuokkimassa erään toisen ainejärjestön fuksiaisissa, joihin oli vapaa pääsy. :D Myös erilaisia kerhojen iltoja ja excuja on tullut käytyä ihmettelemässä, mm. juttua kissojen geenitesteistä sekä Vermon raveihin tutustumista.

Matkalla pois Suomenlinnasta

Eli menoa ja meininkiä on piisannut, ja kaiken tämän välissä pitäisi vielä keritä opiskelemaan. :D Onneksi se ei todellakaan ole mahdotonta, sillä päivät eivät ole olleet yliopistolla erityisen pitkiä. Vaikka asiaa tuleekin tiiviiseen tahtiin, on täysin mahdollista käydä se silti järkevästi kurssien aikana läpi. Ensimmäiset kurssit olivatkin itse asiassa suhteellisen rennot "Solut ja kudokset" sekä "Osteologia" eli "Luuoppi".

Solut ja kudokset vaati vapaa-ajan ponnisteluja, sillä tehtävänämme oli palauttaa piirroksia meille ennalleen määrätyistä kudoksista, sekä määritellä niiden rakenteita ja tehtäviä. Piirrokset tehtiin mikroskoopissa näkemiemme näytteiden perusteella. Itse ehkä vähän oioin tässä, sillä nappasin kännykkäkameralla kuvan kaikista näytteistä ja piirtelin kotona rauhassa kirjaa apuna käyttäen piirrokset valmiiksi. (Osa jäi tosin viimeiseen iltaan - en suosittele lämpimästi kenellekään!)

Valkeaa rasvakudosta

Osteologiassa puolestaan sekä luennot että ryhmätyöt tehtiin dissektiosalin puolella, jossa saimme hämmästellä koottuja kokonaisia koiran, kissan, hevosen sekä naudan luurankoja, sekä lukuisia irtoluita eri lajeista. Luita kun ei saa salin ulkopuolelle viedä, joten luennotkin vietettiin lievästi epämukavilla tuoleilla metallipöytien äärellä. Mutta kun asia kiinnostaa, ei pieni epämukavuus haittaa niin pahasti! Vaikka asiaa tuli kyllä tuutin täydeltä, oli kurssia järkeistetty ja asioita painotettu - ihan kaikkia pikku muhkuroita ei tarvinnut osata.

Olo kuin eskarilaisella, kun pääsee hiukan puuväreillä leikkimään :)

Näiden kahden kurssin jälkeen koitti etukäteen kovasti odotettu (sekä innolla että kauhulla) "Lihakset ja Nivelet" -kurssi! Kolme viikkoa vietimme dissektiosalissa preparaattien äärellä ihmetellen lihaksia, niiden peitinkalvoja ja jänteitä, sekä aina loppuviikosta myös niveliä. Lähes joka päivä käymämme osa-alue demottiin opettajalle, josta sai mukavasti lisäpisteitä tenttiin. Koulupäivät olivat vajaata 3-4 h päivittäin, ryhmästä riippuen joko aamu- tai iltapäivisin vuoroviikoin. Asiaa tosin tuli taas hyvin paljon, ja tentissä meinasikin iskeä epätoivo. Onneksi siitä selvittiin enemmän kuin kunnialla!

Epätoivon vimma alkoi vallata mielen tenttiin lukiessa - miten tän kaiken voi muistaa?

LiNi:n tenttiä ennen meillä oli väliviikko, ja sen jälkeen alkoikin Solun aineenvaihdunnan kurssi, jossa kyllä riittää nippelitiedon nappulatriviaa opeteltavaksi jälleen kerran. Glykolyysit ja glukoneogeneesit olisi hyvä painaa kalloon jo nyt, ettei tentissä tarvitsisi taas hikoilla ylimäärin. Ensi viikolla meillä onkin tiedossa ihka ensimmäiset labrat tähän liittyen, ja täytyy sanoa, että entisenä kemian opiskelijana into päästä taas tekemään hieman labrajuttuja on melkoisen korkealla! :)

Luennoilla pysytään hereillä, kun tehdään muistiinpanoja ja alleviivataan prujuja... tai ainakin yritys hyvä kymmenen!

The Kevät

On kai jokseenkin koomista viitata edelliseen kevääseen "The Keväänä", sillä eihän tuo mokoma nimitys ole kuin vain hullunkurista fingelskaa. :D Mutta jotenkin tämä nimitys on vakiintunut päähäni. Kaikki kun lähti siitä, että tuli hoettua niin itselleen kuin kavereidenkin kanssa näitä paria mantraa koko viime vuosi: "Ens kevät on meidän/mun/sun kevät!" "Tää on The Kevät!"

Eli optimismi kai palkitaan. :D Viime kevät oli kyllä yksi parhaimmista keväistä. Ihan oikeasti. Samaan aikaan todella rankka ja vaativa, samaan aikaan niin upea ja palkitseva. Elämässäni tapahtui yhtä sun toista viime keväänä pääsykoelukujen lisäksi, ja välillä oli aika vaikeaakin keskittyä pänttäämiseen, kun ajatukset olisivat karanneet jonnekin ihan muualle paljon mieluummin. :)

Minua pyydettiin kirjoittamaan opiskelutaktiikoistani, ja siitä, miten muutin niitä niin, että pääsin sisälle (hyvä kysymys, kiitos siitä! :D ). No, tietysti sitä on vähän vaikea niin yksinkertaisesti sanoa, kuin haluaisin, mutta yritän tiivistää. Tässä nyt ensin hieman yleisiä neuvoja... :D

Ensimmäiseksi sanoisin, että selvitä omat vahvuutesi ja heikkoutesi. Vaikeaa, todellakin, mutta se kannattaa. Mikäli on hakenut useampia kertoja, alkaa jo tietämään, mikä tökkii. Se voi olla yksi kurssi, laskutyyppi tai vaikka vain yleinen tapa opiskella. Minulla itselläni se oli ollut laskurutiini, en koskaan aiemmin saanut sitä tarpeeksi hyväksi, sekä toinen oli, että en ollut aiemmin priorisoinut asioita niin paljolti, että siitä olisi ollut jotain hyötyä.

Tästä päästäänkin toiseen vinkkiini: jos olet hakemassa jo toista tai vaikka n:ttä kertaa, niin priorisoi. Kaikilla se ei todellakaan toimi, mutta itse tein näin kemian osalta. Luin kertausmateriaalit ja laskin, mutta en koskenut varsinaisiin alkupään kurssikirjoihin, sillä olin kyseistä oppiainetta jo kuitenkin kaksi vuotta lukenut. :) Samaa tein hieman BI 3 & BI 5 kanssa, sillä niitä sivuavia kursseja olin yliopistolla tahkonut. Ensimmäistä kertaa hakeville en tätä välttämättä suosittelisi. :D

Kolmas ja tärkein vinkki: laskurutiini. Kai tämän kaikki jo tietää, mutta se on ihan oikeasti täyttä totta. Toisilla laskeminen voi sujua luonnostaan nopeammin, mutta toisilla, kuten minulla, rutiini tuo varmuuden ja nopeuden. Ja suosittelen lämpimästi hommaamaan sellaisen funktiolaskimen, jonka käyttö tulee varmuudella opeteltua (kirjainmuisti nopeuttaa kummasti laskemista - suosittelen!).

Niin ja neljäs kohta olisi varmaankin se, että älä ylikuormita itseäsi. Kukaan ei voi handlata kaikkea sitä nippelitietoa, mitä lukion fysiikan, kemian ja biologian kursseissa käydään läpi. Olisi hyvä hahmottaa kokonaisuuksia ja totta kai nyt osa siitä nippelitiedosta olisi hyvä hallita, esim. biologian sanastoa. Mutta kaikkea ei tarvitse eikä pidä osata ulkoa - järjellä kannattaa miettiä mitä opettelee milläkin tarkkuudella. Pääsykokeessa kuitenkaan ei kysytä ihan kaikkea kerralla.

Muiden opiskelutyylejä ei kannata matkia, tai stressata sitä, miten toiset lukee eri tavalla/enemmän/vähemmän, me kaikki olemme erilaisia oppijoita, ja kukin taaplaa tyylillään!

Ja kannattaa oikeasti pitää yllä sosiaalisia kontakteja edes vähän kevään aikana, niiden kirjojen sekaan hukkuminen ei ole mielenterveyden kannalta ehkä se paras vaihtoehto. :D

Mitä itse sitten muutin opiskelutekniikassani viime keväänä? :D Laskin enemmän, luotin itseeni enemmän, stressasin vähemmän, laskin enemmän hankalia ja soveltavia laskuja helpompien laskujen lisäksi, pidin kiinni vapaa-ajastani ja pääsykokeeseen mennessäni toivoin vain, että koe alkaisi jo. :D Niin ja harjoitin sosiaalista lukemista kaverin kanssa, se oli kyllä todella toimiva metodi omalla kohdallani. :D
Lisäksi alleviivasin, piirsin, väritin, tein muistiinpanoja jne...

Kolmas hakukerta kai toi lisää itsevarmuutta, olin jo niin monetta kertaa pelipaikalla ja hahmotin jo, mitä vastassa voisi olla. Tosin kokeen jälkeen olin aivan puhki, en tiennyt, miten koe meni, toivoin vain parasta...

Ja kun koe menee hyvin, voikin löytää itsensä unelmiensa oppilaitoksesta!

Mutta ihan oikeasti... Se vinkki, minkä haluan todellakin jakaa on se, että älkää näännyttäkö itseänne, luitte sitten minkä tahansa alan pääsykokeeseen. Jos olette jo paria viikkoa ennen ihan rättiväsyneitä, ei kokeestaakaan tule mitään. Itse luin keveämmin alkukevään, sitten huhtikuun alussa kovensin tahtia ja toukokuussa täysi vaihde päälle. Jos olisin lukenut koko kevään kuin toukokuussa, en olisi jaksanut edes huhtikuun puoleenväliin. Tämä kannattaa ottaa tosissaan. :)

Jokainen on yksilöllinen opiskelija, ja varmastikaan näistä vinkeistä ei ole kaikille apua. Toivottavasti silti joku saisi tästä vähän motivaatiota ja luottamusta siihen, että lääkiksiin on ihan oikeasti mahdollista päästä sisään! :) Voisin joskus kertoa hieman itse pääsykoetilanteesta erikseen, mutta nyt en sitä tee, muuten tästä tekstistä tulee ihan liian pitkä. :D

Mutta ei se opiskelu pääsykokeeseen lopu, siitä se vasta alkaa! :D

Kuinkas sitten kävikään...

Olipa kerran pieni punapäinen tyttö, joka ilmoitti haluavansa eläinlääkäriksi. Ja vaikka kuinka hän kasvoi ja ikää kertyi lisää, ei hän siltikään päässyt tästä päähänpinttymästä eroon. Eläinlääkäriksi olisi tultava ja eläinlääkikseen päästävä. Vuosia meni, ja useampi hakukerta meni... Kunnes kolmas kerta toden sanoi ja tämä nyt jo hieman isompi punapäinen tyttö näki nimensä Helsingin eläinlääketieteellisen tiedekunnan hyväksyttyjen opiskelijoiden nimilistassa. Päivä oli 29.6.2015 ja tyttö ei voinut uskoa onneaan todeksi. 

Haha, olipa huonoa tekstiä, mutta niin, minusta tulee nyt eläinlääkäri! Ja siinä oikeastaan on syy, miksi blogiakaan ei ole kauheasti päivitetty. Olen priorisoinut aikani pääsykoelukuihin ja lopun jäljelle jääneen ajan vapaa-ajalle. Blogi ei ole inspannut, eikä sille ole ollut edes aikaa. Nyt on pääsykoe ohitettu ja läpäisty, ja ensimmäinen viikko eläinlääkiksessäkin takana! Huikeaa, tätä on vieläkin todella vaikea uskoa todeksi. Ehkä tiistaina alkavat luennot takovat viimein sen faktan päähäni, että sisällä ollaan ja pääsykoetta ei enää tarvitse käydä tekemässä.

Viime vuosi kemialla oli mahtava, samoin kuin ensimmäinenkin. Tutustuin kerrassaan upeisiin ihmisiin, nauroin paljon, aloitin uusia harrastuksia, nautin elämästä ja sain paljon uutta energiaa yrittää vielä Helsinkiin. En vaihtaisi kahta vuotta Jyväskylässä pois, ne olivat hienoa aikaa, ja siellä aloitin itsenäistymisen ja aikuistumisen. (Vaikka ihan kakara tässä vielä olenkin, on lähtökuopista jo onneksi päästy pois!)

Kesä meni äkkiä, pääsykokeen jälkeen oli puolitoista viikkoa aikaa muutolle pois vanhasta asunnosta, käväisin pari viikkoa Espanjassa, olin taas puolitoista viikkoa vapaalla (tulokset tulivat) ja sitten alkoivatkin kesätyöt. Samalla etsin kuumeisesti asuntoa pk-seudulta, hoidin paperityöt liittyen uuteen opiskelupaikkaan ja suunnittelin taas tulevaa muuttoa.

Onneksi kaikki asiat kääntyivät parhain päin, ja nyt asun aivan mahtavassa asunnossa aivan huipun kämppiksen kanssa, joka aloitti myös eläinlääkiksessä! :D

Haluan kiittää niin paljon kaikkia minua tukeneita ja kannustaneita ihmisiä, kiitos!! Ilman teidän tukeanne tämä tuskin olisi ollut mahdollista.

Huikeat kuusi vuotta edessä, ja yritän saada tästä blogista samalla muunnettua sellaisen, että kerron myös opiskeluistani! Eläinlääkisblogeja kun ei voi olla liikaa, itse ainakin sain niistä paljon motivaatiota pääsykoelukujen keskellä. :)

Anteeksi pitkä päivitysväli ja ilmoitettujen tulevien blogikirjoituksien puuttuminen, katsotaan mitä saan aikaiseksi kirjoittaa niistä.